Näin myöhään kesällä aurinko nousee siinä vähän aamuviiden jäljestä, joten H:n kanssa jumitettiin yö jätskin ja leffojen parissa. Powernap ja sit kuuman kaakaon kanssa kohti Luolavuorta. Epäturkulaisille (ja miksei turkulaisillekin) tiedoksi, että ehkä kolme kilsaa keskustasta pönöttävältä Luolavuorelta näkee käytännössä koko Turun ja pidemmälle. Eikä muuten oo mitään edessä paria puuta lukuunottamatta. Kantsii kiivetä joskus. Ja onhan siellä mäen juurella siistejä luolahommia, joita en oo kylläkään itse vielä käynyt tutkimassa.
Kameran kanssa leikkiessä Hanni totesi vierestä, että näyttää supersiistiltä aurinkolasien läpi. Piti kokeilla.
Mitä sitä turhaan instagramfilttereitä käyttämään, aurinkolasit ajaa saman asian. :)
Joku kiva filtteri objektiiviin helpottais varmaan huomattavasti auringonnousun kuvaamista, koska heheee silmät tuntuu aika höpöltä siinä vaiheessa, kun tuijottaa nousevaa aurinkoa riittävän pitkään.
Vaikka nykyään kukaan ei ehkä usko, oon oikeesti aamuihminen ja rakastan aamuja. Tässä kun on välillä kärsinyt uniongelmista kaiken muun hauskan lisäksi oon valvonut monta kertaa nousevan auringon seurana. Useimmiten ihan vaan oman kämpän uumenista, mutta valon ja värien seuraaminen on mahtavaa. Pari kertaa oon kipittellyt ulos aikaiseen aamuun ja käynyt kunnolla moikkaamassa nousevaa aurinkoa. Rakastan aamuja vähän vielä enemmän. Kaiken heräämisen seuraaminen on ihanaa. Kirkkaita ja kylmiä syysaamuja odotellessa!
Viettäkää super loppukesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.