maanantai 15. huhtikuuta 2013

Violettia, pientä ja herttaista

Hiphei, tänään koulussa valmistui jotain, josta sain syyn tulla kirjoittelemaan teille. Meillä on tällä hetkellä meneillään lastenvaatekurssi, jonka suhteen meillä on melko lailla vapaat kädet. Saa itse valita, mitä tekee ja omaan tahtiin mennään. Tavoitteena on ehtiä tekemään neljä vaatetta vaikestasosta riippuen. 

Ensimmäiseksi työksi valikoitui huppari, joka muuttui napituksen ansiosta enemmän takiksi kuin huppariksi ja se lähinnä oli tarkoituskin. Tein hupparin kummitytölleni ja kyselin äidiltä, joka on myös serkkuni, mitähän pikkuinen Omppu mahtaa olla vailla. Fleece/collegetakille oli tarvetta, joten tällaisen mun pieni ja laho pääni siitä muokkasi. 

huppari_s


Halusin jotain tyttömäistä ja söpöä sekä vähän vähän tavallisesta poikkeavaa. Väri valikoitui sen perusteella, että en ihan periaatteestakaan tee Ompulle mitään vaaleanpunaista. Mua henkilökohtaisesti ärsyttää, kun tyttölapset puetaan lähes poikkeuksetta vaaleanpunaiseen ja pinkkiin. Punainen oli toki värinä myös kiva, mutta tein joskus aiemmin punaisen hupparin Ompulle niin piti keksiä jotain muuta. Huppu on vuoritettu trikoolla, jonka koukerokuviot ovat aivan ihania. Käy yksiin nappien, joille kuva ei ikävä kyllä tee oikeutta, kanssa.

Eipä tästä kai sen kummempaa sanottavaa ole. Söpö se on kuin mikä ja näitä pieniä töitä on mukava tehdä vaihtelun vuoksi. Näitä tullaan kevään aikana näkemään lisää, kunhan valmistuvat.

Huomenna on vapaapäivä koulun osalta, mutta ompeluksi taitaa silti mennä. Pari tilaustyötä on enemmän tai vähemmän työn alla. Ehkäpä niiden jälkeen olisi aikaa tehdä jotain itsellekin. :)

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Vastauksia ja nenäliinoja

Pahoittelen heti alkuun, että kirjoittelu on taas jäänyt kaikenlaisten mukakiireiden takia. Nyt jumitan kuitenkin kuumeessa sohvannurkassa tuijottamassa laatuviihdettä telkkarista niin on hyvää aikaa kirjoitella tännekin. Ompeluprokkisten kuvat saavat nyt odottaa vielä hetken.
Anki nakkasi mulle tunnustuksen ja kasan kysymyksiä. Otetaan ne käsittelyyn nyt.

Kiitos Alma tästä. Säännöistä poiketen kuitenkin vastaan vaan kysymyksiin, koska oon jakanut tämän jo aiemmin eteenpäin ja pää lyö tyhjää uusien blogien suhteen.

1. Millaisen kirjan kirjoittaisit, jos osaisit?
En oo koskaan oikeastaan ajatellut asiaa eikä multa taida löytyä riittävästi kärsivällisyyttä. Haluaisin kuitenkin tuoda kirjaan sen saman positiivisuuden ja kiltteyden, mikä mulle on suotu.

2. Oletko niitä ihmisiä, joilla leipomukset, askartelut, yms. projektit menevät kuten Strömsössä vai päinvastoin?
Taidan olla vahvasti matkalla Strömsöön, yleensä hommat menevät suunnitellusti. Oon siinä suhteessa perinteinen nainen, että mun vahvat alueet on keittiössä ja kädentaidoissa. 

3. Jos sinun pitäisi lahjoittaa iso summa johonkin apua tarvitsevaan kohteeseen, mihin lahjoittaisit?
Oon aina ollut hirvittävän kiitollinen suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, joten lykkäisin rahoja jotenkin koulutukseen. Ehkä tarkemmin vielä erityisopetukseen.

4. Mikä on oudoin tilanne, johon olet joutunut?
Mikä nyt sitten luokitellaan oudoksi... Ekana tupsahti mieleen Birminghamin työssäoppimisreissulla tapahtuneita juttuja. Yhtenä iltana löydettiin itsemme Nanan kanssa turkkilaisten kauppiasveljesten luota juomasta teetä, mikä oli varsin kummallista.

5. Onko suhteesi syömiseen, ruokaan ja herkkuihin rento ja vapautunut vai ei?
Tää vaihtelee mulla ihan hirvittävän paljon, mutta useimmiten suhde on neutraali, me tullaan ihan kivasti toimeen ruoan kanssa. Ainakin nykyään.

6. Mikä on lempiherkkusi?
Onko mun pakko osata valita jäätelön ja popcornin välillä? Rakastan molempia ihan liian paljon. Ja toki myös eräs suklaata ja kaikkea muuta nannaa sisältävä tee on ansainnut paikkansa herkkulistalla. 

7. Onko sinulla jonkinlaista "elämänfilosofiaa" (esim. "Kaikki järjestyy lopulta")?
Tätäkään en oo tullut pahemmin ajatelleeksi. Pyrin kuitenkin kohtelemaan muita niin kuin tahtoisin itseäni kohdeltavan. Yritän tulla toimeen kaikkien kanssa, vaikka en heistä pitäisikään. Koen elämäni olevan helpompaa, jos en osoita pitämättömyyttäni avoimesti vaan yritän tulla toimeen. Kaipa sekin jonkinsorttisesta elämänfilosofiasta menee. Mä toimin usein myös fiilispohjalta ja teen asioita, koska nyt tuntuu siltä. 

8. Mitä positiivista on tapahtunut viimeisten seitsemän päivän aikana?
Kun pää on täynnä räkää ja painetta, niin on yllättävän hankalaa miettiä positiivisia asioita... Ekana mieleen tulee se, että näin rakasta kaveria pitkästä aikaa. Viimeksi nähtiin marraskuussa ja silloinkin vain pikaisesti. Ostin uudet farkut täysin kivuttomasti ja vieläpä alennuspöydästä. Koulussa sujuu kivasti ja yhtenä koulutyönä on valmistumassa ihan hillittömän söpö huppari. Ja niin, sain uuden kämpän. :)

9. Noudatatko tarkasti hyviä elämäntapoja vai oletko "rentoilija"?
Ehdottomasti rentoilija! Tosin pieni elämäntaparemontti ei tekis pahaa lainkaan ja pari rutiinia koulun lisäksi vois olla ihan jees. 

10. Onko sinulla jokin pieni suuri taito (esim. viheltäminen, muffissien tekeminen, riippuliito...)?
Lasketaanko se, että opin uusia asioita ja tekniikoita, varsinkin jos ne ovat kiinnostavia, helposti? Mitähän muuta... Osaan 50-luvun tyyppikirjoituksen eli tarvittaessa osaan kirjoittaa kauniilla käsialalla. Onhan sitten toki ompelutaidot, mutta ne taitavat olla aika iso tähän?

11. Mihin huomiosi kiinnittyy, kun tapaat uuden ihmisen? 
Puhetapaan ja ryhtiin ensimmäisenä. Muodostan ensivaikutelman pitkälti puhetavan perusteella, varsinkin jos se on jotenkin ärsyttävä. 

***

Oon nyt tässä huomannut, että jos lupaan jonkun postauksen ihan minkälaisella deadlinella tahansa, se ei tapahdu. Parannan tapani ja lopetan lupaamisen. Kirjoittelen, kun on aikaa ja asiaa. Toivottavasti useammin kuin kerran kuussa. Aloittaminen on vaan niin pirun hankalaa oli kyse ihan mistä tahansa. 

Loppuun saatte vielä kuvituksena naamaräpsyn eräältä aurinkoiselta aamulta viime viikolla. 


Kuvassa näkyvät uudet silmälasit, jotka eivät kylläkään eroa vanhoista kovinkaan paljoa. Tykkään näistä silti ja maailma on huomattavasti kirkkaampi. Oikeasti kuvan elämää suurempi pointti on maailman eeppisin muki. Sain sen synttärilahjaksi yhdeltä kaverilta, kun täytin 18 ja mun reaktio oli varmasti hillittömän hauska. Kuinka monella on Ville Laihialan kuvalla varustettu muki? Fanityttöilyä parhaimmillaan. On mulla tuon lisäksi vielä essu, jossa patsastelee Sonata Arctican kiiipparisti. Välillä on kiva vetää överiksi. 

Nyt vetäydyn takaisin sohvannurkkaan vikisemään säälittävästi. Palataan taas mahdollisimman pian!