keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Home, odd, home.

Todellakin, olen tehnyt paluun takaisin Suomeen. Ehkä hieman vastahakoisesti, koska Brum oli liian ihana ja oma mieliala oli korkealla siellä ollessa. Toki muutkin asiat vaikuttaa, mutta silti. Pitkä aika poissa kotoa on ihanan rentouttavaa.
Vaikka olinkin ihan oikeasti töissä, koko reissu tuntu melkein lomailulta. Ei koulujuttuja, ei harrastuksia, ei mitään velvotteita. Kelpaa mulle. Mä todellakin kaipasin moista kokemusta. Olisin aivan valtava stressipallo, jos olisin viettänyt kevään kotona.
 Pidän tän postauksen nyt lyhyenä ja ytimekkäänä, pääpointti oli se, että olen taas Suomessa. Ette kuitenkaan pääse vieläkään eroon Brumista, sillä luultavasti vielä parikin postausta aiheesta on luvassa. Yleisfiilistelyä ja tavoistani poiketen mahdollinen mitä tarttui mukaan-postaus.

Vai onko teillä jotain tiettyä, mitä haluatte kuulla Brittilä-seikkailusta?

torstai 5. toukokuuta 2011

Charlie and the Chocolate factory, without Charlie...

On ihan okei päätyä ekaan turistikohteeseen vasta viiden viikon jälkeen, eikö vain?

Molempien vapaapäivän, vapaamaanantait <3, kunniaksi otettiin Nanan kanssa suunnaksi Cadbury World, suklaatehdas. Vaikka allekirjoittaneen sydän kuuluukin Fazerin siniselle, Cadburyn suklaa tulee aivan hyvänä kakkosena. Voittaa Pandan ja Maraboun mennen tullen, siitä ei pääse minnekään ja onkin sinänsä surullista, että Cadburyn suklaata ei saa Suomesta.
Cadburyn tehdas on perustettu jo 1800-luvun loppupuolella Birminghamissa eli se on ollut aina samassa paikassa. Bournevillen kaupunginosa on rakennettu periaatteessa täysin tehtaan ympärille. Olin tosin fail, enkä tajunnut kuvailla pahemmin niitä aivan upeita vanhoja rakennuksia. Tosin alueelle tehdään varmaankin vielä paluu ihan kuvaamisen muodossa, ja ehkä vähän sen suklaakaupankin takia.

Jokatapauksessa, palloiltiin hetki aivan hukassa, kun oven löytäminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta selvittiin lopulta oikeaan paikkaan. Liput käteen ja kohti Essence-näytöstä ja suklaamaistajaisia. Näytös oli kohtuullisen huvittava ja sulatettu suklaa vaahtokarkeilla oli ehkä liian hyvää.

Turistikuvailun ja säälittävän hihkumisen jälkeen oli vuorossa itse tehdas. Ja ensimmäisenä käteen törkättin suklaata, kuinka yllättävää.
Ennen virallista tehdasosuutta paikanpäälle oli rakennettu aivan käsittämättömän siisti reitti, joka kertoi suklaan historiasta ja valmistuksesta. Sinänsä ihan kätevää. Pääsimme käymään kaakaopuumetsässä, aukiolla, jossa sijaitsi ensimmäinen Cadbury-myymälä ja kaakaopapujen valloittamassa kylässä. Kieltämättä hieman lapsille suunnattua, mutta ei se haittaa, meillä oli hauskaa joka tapauksessa.

Kierroksen jossain vaiheilla oli interaktiivisia pelejä, jotka oli aika jees. Piti kasvattaa kaakaopuu xD.
Ehdottomaksi suosikiksi kuitenkin muodostui täysin random videoseinä, jossa piti ottaa suklaapalloja kiinni. Ei mitään pointtia koko jutussa, mutta hauskaa se oli silti ja kuvat on kivoja.
Tässä vaiheessa on hyvä tajuta, että näissä Brum-kuvissa esiintyy yleensä Nana. No jaa, pikkuvikoja moiset. Ja Nana, jos haluut naamas pois täältä niin kerro ihmeessä.

Ihan lopussa päästiin alueelle, missä suklaata oikeesti tehtiin. Eikä siellä saanut kuvata. No jaa, oli ihan siistiä nähdä moisia juttuja. Varsinkin suklaakorkokenkien koristelu oli jännittävää. Kaikki koristeet tehtiin käsin. Päästiin itsekin kokeilemaan suklaan pursottamista. Ja sen jälkeen tarjoiltiin lisää sulatettua suklaata. Matkan varrella jaettuja suklaapatukoita unohtamatta. Pää oli täynnä suklaata ja jos joku olisi kysynyt nimeä, olisin varmaankin vastannut Suklaa.

Olikin siis äärimmäisen loistava idea suunnata vielä ostoksille suklaapuotiin... Tosin mukaan tarttui muutakin kuin suklaata, uskokaa tai älkää. Jostain syystä aina Englannin reissuilla on ollut pakko ostaa uusi viivotin enkä voinut tehdä poikkeusta nytkään. Kuinka monella on suklaatehtaasta ostettu viivotin? Joo, sitä minäkin.
Okei, vielä yksi Nana, koska the epic Cadbury Teddybear attack!
Kuvassa bonkkaileva suklaa-muro-vaahtokarkki-mikälie jäi lopulta puoliksi syömättä suklaayliannostuksen takia. Nalletkin oli aivan vastustamattomia!

Typerää turistikuvausta ei voi koskaan harrastaa liikaa. Piti olla rabel ja kiipeillä aidatulle alueelle, että pääsi tekemään lähempää tuttavuutta tuon kyltin kanssa.
Ja koska teitä kiinnostaa aivan varmasti, tässä postauksessa on sana suklaa 23 kertaa xD.

Suklaista toukokuuta!