sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Sampsa

Kuten Shadya lukeneet saattavat muistaa, lupauduin ompelemaan wanhojentanssipuvun ihanalle Susannalle. Pukua taidettiin ensimmäistä kertaa alkaa suunnittelemaan jo syyskuulla, mutta tunnetustihan suunnitelmat muuttuvat. Ensin pähkäiltiin värin kanssa, sitten muuttui mallikin melko radikaalisti. Noh, eipä se sinänsä haitannut. Lopulliseen malliin päädyttiin muistaakseni joulukuussa eli myöhässä. Joulukuulla hankittiin myös kankaat, mutta aloitus siirtyi tämän vuoden puolelle.

Puku oli kolmiosainen, tai oikeastaan neljä, jos mukaan lasketaan myös vannealushame. Yläosan virkaa toimitti korsettitoppi, jonka yläreuna kuorrutettiin puuvillapitsillä ja alaosana olivat tyllihame, sekä satiinista kasattu päällihame, jota tosin puhuttiin lärpäkkeenä.
Tyllin kanssa luovutin monta kertaa, koska löysin itseni purkamasta sitä muutamaankin kertaan. Juurikin tuo pahamaineinen tylli muuten koristaa blogin banneria. Lopulta kuitenkin kesytin tyllin ja sain hameen valmiiksi. Meinasin tosin pitää sen sittenkin itselläni ja jättää Susannan ilman :D.
Korsettitoppia tuli ommeltua koulun käytävällä, ravitsemusopin tunnilla sekä laulutunnilla. Ajankäytön maksimointi on toisinaan ihan mielenkiintoista.
Kolmemetrisen helman käänteen käsinompelu on hermoja raastavaa.

Työtunteja pukuun upposi suunnilleen kolmekymmentä, ellei enemmänkin. Ja monta kertaa vannoin itselleni, etten enää koskaan ryhdy moiseen hölmöilyyn. Hupsis, olinkin ihan fiiliksissä valmiista puvusta ja ajattelin, että moisen voisi tehdä toistekin. Hyvä minä ja vaihtelevat mielialani.
Tarkoituksenani oli tehdä työvaihepostaus puvun valmistumisesta, mutta taas kerran unohdin kuvailla työvaiheita. Siksi on tyytyminen tekstiin ja pariin hassuun kuvaan. Olin meinaan tyhmä ja unohdin ottaa myös valmiista puvusta yksityiskohtakuvia.


 Henkilökohtaisesti olen äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen ja samoin on puvun omistaja. Susannan äidinkielenopettaja kuulemma nimesi neidin Y-lukion Scarlett O'Haraksi.
Ja vielä tuosta otsikosta... Puku sai nimekseen Sampsa erinäisistä syistä. Pari tekelettäni on aiemminkin nimetty muusikoiden mukaan ja tämä jatkoi samaa linjaa. Tosin nimi ja puvun ulkonäkö eivät kulje välttämättä ihan käsi kädessä :).
Mainittakoon myös se, että olen lähestulkoon täysin itseoppinut ompelija. Kaksi vuotta yläasteen valinnaista tekstiilikäsityötä ja siinä se. Opettelin loput itse ja sen toisinaan huomaa. Tarkoituksenani on kuitenkin hakeutua opiskelemaan alaa.

Laitettakoon vielä pieni loppukevennyskuva suuresta pohdinnasta, kummalla on isompi helma :D.
Jaa miten niin tökkivä lopetus postaukselle? Ihan sama, puku on pääosassa, ei teksti. 
Nyt voin aloittaa kahden viikon talvilomani hyvillä fiiliksillä.

perjantai 11. helmikuuta 2011

In the beginning

Kohtuullisen pitkän pähkäilyn ja harkinnan jälkeen päätin pistää Shady Snowfallin rinnalle pystyyn toisenkin blogin. Shadyn keskittyessä musiikkiin ja yleiseen häröilyyn, tämä tulee täyttymään tyttöhömpällä. Kasoittain glitteriä ja muhkeaksi tupeerattuja hiuksia, korsetteja ja pitkiä helmoja, röyhelöitä ja rusetteja ja välillä sekaan saattaa eksyä myös maiharit ja bändipaitoja.
Jonkinsorttinen tyyliblogi on rakentumassa ja se tullaan kuorruttamaan kuvilla.

Kun kirjoittajan intohimoina ovat valokuvaus, ompelu ja kaikenlainen näpertely, on siis aivan luonnollista, että täällä tullaan näkemään paljon kuvia ja (toivottavasti) kauniita vaatteita. Ei, kyseessä ei todellakaan ole blogi, jossa kirjoittaja päivittää kaikesta materiasta, mitä on tullut ostamaan.
Työn alla on lähes aina jokin ompeluprojekti, joten ompeluspostauksia on myös luvassa.

Kuten blogin nimikin jo jossain määrin kertoo...
Glam rock on tyylinä yksi, jossa viihdyn mainiosti ja sitä tullaan täällä myös näkemään!

Goottityyli on kulkenut matkassa jo melko pitkään eikä sille näy loppua. Käytännöllisyys on siitä tosin kaukana, ainakin omasta mielestäni, siksi pidän sen melko spesiaalina.
 Kolmantena, ja uusimpana mukana, on vielä lolita. Sen suhteen olen edelleen äärimmäisen pahasti alkutekijöissä, mutta oletettavasti saatte täällä seurata kehitystä sen suhteen.

Tietynlainen tyylikameleonttius on aina ollut mieleeni. Miksi edustaa vain yhtä tyyliä, jos pitää monista erilaisista? Aihe saattaa toimia jossain määrin blogini kantavana voimana.

Ehkäpä tässä oli riittävästi alkuun. Lupaan olla purematta, vaikka kommentoisitte :).